Äkkiä kamat sisään, rasvanpoisto ja sit maalia sekottaan. (Maalinahan käytettiin hopeoinnin pohjamaalia, basecoat:ia.) Kyseinen maali pitää sekottaa huolellisesti pohjiamyöten, jotta kaikki pigmentit, sideaineet, liuotteet/ohenteet sekä apu-/lisäaineet varmasti menee sekasin. Maaliin lisätään 20% kovettajaa (en nyt muista minkä nimistä). Ruiskuksi valitsin 1,3 suuttimella olevan RP-ruiskun, koska se soveltuu parhaiten maalaamiseen. Maalit vaan suodattimen läpi ruiskuun ja nokka kohti maalaamoo!
Ennen maalaamista puhalsin osista vielä roskat pois ja kävin ne läpi tahmaliinalla. Paineeksi säädin hieman yli 2 bar:ia.
Ensimmäinen kerros vedetään märäksi, jonka jälkeen annetaan haihtua 10 minuuttia ja sit toinen märkä reissu yli. Ennen uunitusta annetaan haihtua puoli tuntia ja sen jälkeen uunitus tunniksi päälle.
Uunituksen jälkeen kannettiin kamat turvalliseen paikkaan, missä toivottavasti kukaan ei mee niitä hipelöimään. Nythän niihin ei saa missään tapauksessa mennä koskemaan, sillä muuten jää ikäviä sormenjälkiä, joita ei enää saa millään pois.
Loppupäivästä Emmin kanssa katottiin, et hopeointikone on kuosissa ja käytiin labrapuolelta sniikkailemassa vähän tislattua vettä (Tislattu vesi on raakavedestä tislaamalla aikaansaatua erittäin puhdasta vettä. Hopeoinnissa ei muunlaista vettä saa käyttää, ei edes säiliöiden pesuun).
Siinä vähän puhuttiin, et hopeointi on kivaa hommaa, mut siihen sisältyy kauheesti kaikkia alku- ja loppuvalmisteluita sekä tarkkuutta vaativia seikkoja. Jos tätä joka päivä tekis, nii kyl varmaa muistaiski kaiken ilman mitään ongelmia, mut nyt ku tätä tekee sillon tällön, nii aina joutuu vähän lunttaan, et tekeekö nyt varmasti oikein. :D
Huomenna hommat jatkuu taas uudenlaisten työvaiheiden parissa. :)
No nyt hommat etenevät hienosti! Osuit oikeaan tuossa kommentissasi hopeoinnista, jos sitä tekisi päivittäin, niin tuntuisi huomattavasti helpommalta tekeminen.
VastaaPoista